keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013

Dream it. Wish it. Do it.


Tapahtumaketjun alku

Tutustuin kesän/syksyn aikana pariin mimmiin, joilla oli silikonit, toisella suht tuoreet. Näiltä tytöiltä kyselin aiheesta usein tosi paljon. Koska oon asiaa miettinyt niin pitkään ja hintoja tarkemmin tutkiessani totesin, ettei operaatio aja mua vararikkoon, aloin sitten miettiin asiaa vakavasti ja päätin toteuttaa mun haaveen.


Työpaikalle kertominen
Mun työ ei oo fyysisesti raskasta ja kävelen töihin alle kymmenen minuuttia. En muista miks, mutta meillä oli tälläset pienet henk. koht. palaverit hommissa kolmistaan pomon ja hr-tyypin kanssa ja sen yhteydessä kysyin, onko mun mahdollista saada lähitulevaisuudessa jonkin viikon torstai-perjantaipäivät vapaaksi, koska oon suunnitellut meneväni plastiikkakirurgiseen operaatioon. Olin lukenut netistä, että jos leikataan torstaina, voi yleensä tollasiin töihin mennä jo maanantaina. Kai tää on ihan tapauskohtausta ja saikkuahan tietysti voi hakee, mutta se on ilmeisesti palkatonta (en tiedä riippuuko lääkäristä, joka saikun kirjottaa vai työpaikasta vai mistä)...? No, vastaus oli kuitenkin ok pomon puolelta, kunhan ajoissa ilmoittelen asiasta.


Tuumasta toimeen
Hankalinta oli laittaa projekti alkuun, koska oon tosi huono soitteleen mihinkään paikkoihin ja kyseleen yms yms yms.

Pistin sitten muistaakseni syys-/lokakuussa sähköpostia toiseen yritykseen (jota en mainitse nimeltä, kunnioittakaa mun päätöstä) ja kyselin aikaa konsultaatioon ja sellanen sitten sovittiin. Odotin tosi innolla!

Oisko ollut ton konsultaatioajanvarauksen jälkeen kun viikonloppuna oli yhdet kivat ulkoporeallasbileet, jonne menin silarit omistavan kaverin kanssa. Meidän lisäks siellä oli pari muuta kaverityttöä, niistä toisella silikonit ja toisella luonnostaan isot omat tissit. Häpeeminen on väärä sana, sellasta tunnetta en kokenu, mua vitutti ja ärsytti olla siellä ihan lautana tyhmissä topatuissa valkosissa bikineissä. Bileet oli hyvät ja mulla oli hauskaa, niitten jälkeen en ottanut märkiä biksuja enää kotiin viemisiksi vaan heitin ne paikan päällä itekseni nauraen roskiin ja totesin tuleva konsultaatio ja sitä seuraava leikkaus mielessä, et noita en tuu tarviin _enää ikinä_.


Takapakkia
Konsultaatio tuli ja meni. En muista viikonpäivää, millon se oli, mutta sovittiin, että ensviikon maanantaina sieltä soitetaan mulle kello 17 ja sovitaan mahdollisesti leikkauksen ajankohta. Maanantaina soittoo ei kuitenkaan kuulunut ja oletin erehtyneeni päivästä, mutta seuraavanakaan päivänä ei tapahtunu mitään. Laitoin asiasta sähköpostia, mutta en saanut ikinä siihen vastausta ja totesin et mitä vittua - jos on varaa valita asiakkaansa niin antaapi sitten olla. Tuntu ihan vitun ärsyttävältä ja pettyneeltä aina kun ajattelin asiaa. Jälkikäteen oon muuten kuullut 2 tapausta, joille on käynyt kyseisen firman kanssa samalla tavalla :D


Fin-Est
Fin-Estistä olin kuullut paljon hyvää. Niillä on normaalisti kerran kuussa konsultaatiopäivä Tampereella ja pistin sinne mailia ja kyselin asiasta. Sovittiin konsultaatioaika marraskuulle, mutta jonkin aikaa sitä ennen sain mailia, että tapahtuma on peruttu ja muhun otetaan yhteyttä kun seuraava päivä varmistuu.

Marras-joulukuussa oli niin paljon kaiken näköstä, että ajatukset oli ihan muualla, enkä ehtinyt varsinaisesti ajatella asiaa, mutta tammikuussa sitten ajattelin, että sieltä on varmaan unohdettu ilmotella mulle tulevista konsultaatiopäivistä ja pistin mailia uudelleen. Sain vastauksen hyvin nopeasti, että ne on tauolla todnäk maaliskuulle asti. Kysyin sitten piruuttani, oisko mahdollista saada saman viikon lauantaille aikaa Helsingin toimipisteeseen, koska heille käy myös ilta- ja viikonloppuajat, eikä mulla ollut sillon mitään menoja päivästä. Aika sovittiin siinä sitten :)


Konsultaatio
12.1. lauantaina matkasin Helsinkiin yksin junalla. Suuntavaistottomana landespedenä en osaa liikkua herrojen kaupungissa, joten olin tarkkaan kattonu Google Streetwievillä reitin rautikselta vastaanotolle. Mulla oli jonkin verran siinä aikaakin etukäteen, niin kävelin Forumin kautta Kamppiin ja poikkesin kaupoilla, mutta ajatukset vähän harhaili kun jännitti, muistanko reitin kunnolla, että ehdin ajoissa paikalle jos vähän eksyn. Löysin perille ihan hyvin. Nuori nainen otti mut vastaan hymyillen, riisuin ulkovarustuksen ja kävin istuskeleen aulaan, ei jännittänyt, koska tiesin jo, mitä tuleman pitää.

Käytiin läpi kaikkia leikkaukseen liittyviä asioita, mulle kerrottiin riskeistä ja näytettiin kuvia, kerrottiin eri implanttityypeistä ja merkeistä jne, nää oli ihan tuttuja juttuja jo, koska niistä olin niin paljon lukenutkin vuosien varrella ja niitä oli myös käyty siellä toisessa paikassa läpi. Multa kyseltiin, millaista lopputulosta toivon itse. Riisuin paidan ja mua mittailtiin. Uutena juttuna toiseen paikkaan verrattuna, musta otettiin valokuvat kolmesta eri kulmasta kirurgille lähetettäväksi ja sen jälkeen sain päälleni sellasen kireen pikkutopin + tiukan ihonvärisen topin ja sinne soviteltiin erikokosia kanafileitä samalla kun keskusteltiin koosta.

Mun oma toive oli, että niin iso pyöree implantti kun mahdollista ja lihaksen päälle. Luonnollinen lopputulos ei oo mulle oleellinen, koska ite tiedän ja jokainen joka mut tuntee myös tietää, ettei ne oo aidot - miks niitten siltä pitäs näyttääkkään. Mulle kerrottiin, että isoja lihaksen päälle ei mulle voi laittaa, koska implantin rypyt ja rajat näkyis liian selkeesti, koska oon pelkkää luuta ja nahkaa tosta ylhäältä, joten osittain alle on paras vaihtoehto. Mittailujen mukaan nainen totesi, että 350cc on mulle maksimi, mitä voi hänen mielestään laittaa. Sain vielä täytettäväksi kaavakkeen, jossa kyseltiin kaikkia perustietoja yms yms ja sain kirjottaa oman toiveeni implantteihin ja leikkauksen ajankohtaan liittyen leikkaavalle kirurgille esitettäväksi. Kysyin vielä täälläkin (kuten myös edellisessä konsussa), että onko mun mahdollista palata töihin jo maanantaina, jos leikkaus on torstaina. Vastaus oli täälläkin kyllä.

Nainen kertoi lähettävänsä mun paperit, kuvat, mitat yms kirurgille ja sovittiin soittoaika maanantaille kello 17. Sain matkaan läjän esitteitä yms.

Jäi todella hyvä fiilis kaikinpuolin ja junamatka meni esitteitä tutkien.


Puhelu
Maanantaina mun oli tarkotus ite soittaa, mutta mulle ei ensin vastattu. Olin kaverin kanssa syömässä kun sieltä soitettiin takasin. Multa kyseltiin vielä tietoja esim. lähisukulaisten rintasyöpähistoriasta ja kerrottiin kirurgin mielipide, joka oli n. 400cc osittain lihaksen alle, maksimissaan muistaakseni 420, mutta sillon rinnan yläosa voi alkaa muistuttaan perunapeltoo ja ne puskee kyljistä yli :D Sovittiin leikkausaika ja mulle kerrottiin lähetettävän sopimuskaavakkeet, lähetteet yms paperit kotiin. Hitto sentään, me sovittiin leikkausaika. Oli ihan mieletön fiilis.


Urheiluun keskittyminen

Leikkaukseen tuntui olevan ihan sairaan pitkä aika ja tieto siitä, että oon sen jälkeen kuukauden urheilukiellossa, ottaa aika rankasti päähän. Kaks viikkoo ennen ja jälkeen leikkauksen ilman alkoholia - no problem. Kuukausi urheilematta just kun oon päässyt vauhtiin ja saanut jotain tuloksiakin aikaan - ikuisuus. Pelkään et römähdän ton kuukauden aikana ihan täysin ja naama hajoo sisällä maatessa. Miten vaikee on päästä taas normaalirytmiin ja miten paljon implantit vaikuttaa yläkropan treenaamiseen. Okei, kielto on kuukauden, mutta miten pitkään todellisuudessa menee, että pystyn tekeen kaikkea.


The mayor mistake
Menin tekeen sen kardinaalimokan reilu kaks viikkoo ennen leikkausta: katsoin dokumentin. Aihe käsitteli brittiläisiä muijia, jotka haluaa isommat ja isommat rinnat. Yks dokumentissa seurattava oli 23-vuotias nainen, jonka rinnat oli leikattu viidesti, näistä kaks oli suurennusleikkauksia ja loput korjailuja, koska toisessa keho alko hylkiin proteesia ja nainen joutui oleen puoli vuotta ilman toista implanttia. Dokkarissa näytettiin myös augmentaatio yhtään kaunistelematta.

Tottakai mä tiedostan, että mun rinnuksiin runnotaan pienten aukkojen kautta sinne kuulumatonta tavaraa ja pistetään luukut kiinni. Mutta näin kun se lyötiin päin naamaa, mietin kyllä ihan vitun vakavasti kaks kertaa, mitä hittoo mä oon itelleni tekemässä ja että perun koko toimenpiteen. Tässä vaiheessa ajatus tosta tuntu vastenmieliseltä, mutta aattelin et kun leikkaus on takana, tulee aikamoinen tunnemyrsky ja mua kuvottaa vielä enemmän. En usko voivani päivääkään olla ajattelematta sitä, että mun sisällä on jotain ylimäärästä, mutta varmasti opin elään asian kanssa ja toivottavasti saan nauttia ilman komplikaatioita ihanista isoista (teko)tisseistäni.


Kertominen perheelle

Ensimmäinen perheestä, jolle asiasta kerroin, oli mun mummi. Mummi otti asian ihan ok. Sitten sai tietää veli tavallaan kautta rantain, seuraavana äiti ja iskälle kerroin viimeisenä, koska sen reaktioo pelkäsin eniten. Iskän mielipiteet on mulle tosi tärkeitä ja mietin usein mun 'isoissa' päätöksissä et tuotanko sille pettymyksen, mutta ihan turhaan pelkäsin. Kaikki otti asian ihan hyvin vastaan. Luultavasti ne ei tiedä noista mahdollisista riskeistä :D


Ultraääni ja verikoe:

Varasin Terveystalolle ajat mammografiaan ja labraan. Mammografiaan mennessä vastaanottava lääkäri sanoi, että ultraääni on sopivampi toimenpide, koska oon nuori ja tota rintavarustusta on aika vähäisesti. Käytännössä riisuin yläruumiin, kävin makaan tutkimuspöydälle, huoneeseen tuli lääkäri, joka sillä perus ultralaitteella ja geelillä kävi rintakehän ja kainalot läpi, totes ettei näy muutoksia ja poistui. Pyyhkin itteni geelistä, puin ja poistuin aulaan, jonne lääkäri toi pian kirjalliset tulokset. Koko tapahtuma kesti ehkä max 5 minuuttia, tapahtuma itsessään ei pelottanut tai mitään, mutta jossain sisimmässä kuitenki kaiveli, että mitä jos sieltä löytyy jotakin. Onneks kaikki oli ok.

Labraan aika mulle oli heti ton jälkeen, astelin sisään huoneeseen, ojensin lähetteen lääkärille, joka laitto sen hihnan toho käsivarteen ja sillä välin kun vilkasin ikkunasta pihalle, kun en iljenny kattoo sitä neulaamista, oli toimenpide suoritettu. Tässä kesti ehkä 30 sekuntia hetkestä kun astun sisään, siihen kun poistun. Verikokeita musta on otettu paljon, ne ei pelota tai satu oikeestaan yhtään, vähän ihmeelliseltä tuntuu vain. Tavallaan taas hieman jännitti, että se tuntuu pahalta. Ei se miltään tuntunut.

Ultra ja pvk kustansivat n. 211 €.

PVK:n tulokset sain parin päivän päästä ja niissä yks arvo oli yli viitteiden (punasolujen hemoglobiini vissii?). Kieltämättä lievästi nousi stressileveli ja pistin heti mailia tästä Fin-Estille ja sain hyvin nopeesti vastauksen, että asia on ok. Siinä samalla koneella ollessa myös maksoin leikkauksen ja päätin et nyt kerron asiasta blogissa.


Viikkoo ennen leikkausta:
Pelottaa ihan helvetisti, kieltäydyin treffeistäkin, etten puhu ihan tyhmiä kun ajatukset harhailee. Töissä ja salilla pystyn unohtaan ton, mutta mietin tulevaa käytännössä taukoomatta. Oksettaa ja ihan kurkusta kuristaa kun jännittää niin paljon. Eniten pelottaa se kapseloituminen, en tunne ketään jolla olis kapseloitunu pahasti silikonit, mutta mun tuurilla se oon just minä, jolle se tapahtuu. Myös nään kauhukuvia hetkistä ennen leikkausta, se shokki kun ympärillä lääkärit puhuu viroo enkä ymmärrä mitään ja se tunne kun herään, enkä pysty hengittään kun rinnan päällä on hirvee paino.

Pari päivää ennen leikkausta kauhu on muuttunu innostukseksi ja sellaseks hyvänlaatuseks jännitykseks. Mieltä vähän varjostaa maanantainen kurkkukipu ja flunssaa enteilevät oireet, kyllästytti oikein ajatella että meinaako tää homma vielä tässä vaiheessa kusta :D Seuraavana päivänä olot oli onneks pois että kuten toivoin, johtui ne varmaan siitä kun nukuin tosi huonosti edellisenä yönä.


Päivää ennen leikkausta
Oon tehny ehkä 20 täsmälleen samanlaista listaa asioista, mitä pitää vielä tehdä tänään. En edes yritä nukkua ens yönä, koska joudun lähteen kotoa bussille joskus 2:30 ja hommaa on paljon, koska haluan tehdä kodista mahdollisimman helposti toimivan ja hygieenisen.


Matka
Bussi lähti 3:10, nukuin koko matkan, välillä heräilin isommilla pysäkeillä. Länsisatamassa kun nousin bussista, en jaksanu miettiä muuta, kun että onpa kylmä. Otin laivalipun ja nälissäni menin odotteleen laivaan pääsemistä ja haisteleen kahvilasta tulevaa pullantuoksua. Väsyttää ehkä eniten ja aattelen vaan niitä unia, mitkä piikityksellä saa muutaman tunnin päästä :D Laivalla nukuin kans pystyssä jossain ravintolassa hetken verran, kurkkua kuivaa ja järkyttävä nälkä. Näytän ihan paskalta. Lähdin matkaan collegeissa ja lenkkareissa mahdollisimman vähän kamaa mukana, tyyliin laturi, passi ja hammasharja, meikittömänä kaikenlisäks. Jännä sinänsä, ettei jaksanu kiinnostaa yhtään, mitähän muut ajattelee. Satamassa odotti kuski nimilapun kanssa, paikalla oli 5 muutakin naista, joista kaksi saattajia. Meidät vietiin autoihin, jotka kuljetti sairaalalle. Matka kesi ehkä vartin jos sitäkään. Vähän alkoi jännittää siinä vaiheessa. Ihmettelin oikein, että matkan aikana ei jännittänyt enempää.

SuperStaralla
Tupakoimatta olis pitänyt olla 2 viikkoo ennen leikkausta. Pakko myöntää, että en ollut.
Sairaalassa
Istuttiin aulaan odotteleen ja siitä meidät ohjattiin hetken päästä huoneisiin. Sain saman huoneen toisen ilman saattajaa saapuneen kanssa. Vaihdettiin sairaalavaatteet ja meiltä haettiin passit ja sellaset paperit, jotka oltiin täytetty anestesiaa varten. Jüri Kullamaa tuli käymään, pyysi sellasen yhden paperin, joka oli tullut postissa, missä oli ns ennakkosuunnitelma implanttien koosta jne ja piirsi leikkauskaavion tussilla. Mulla oli paperissa n. 400g, mutta hän totes et se on vähän liian iso. Kysyin et mikä ois sit maksimi niin hän sano et 365 tai 385... Olin lukenu et kannattaa valita isompi, jos joutuu arpoon, niinpä päädyin kokoon 385. Hän pyysi vielä mua poistaan noi labretit ja siihen olin kyllä varautunutkin, että niistä joudun luopuun.

Seksikkäät sairaalavaatteet.

Sit tais taas tulla hoitaja ihan hetken päästä kysyyn, onko väliä kumpi meistä leikataan ensin. Kummallekkaan sillä ei ollu merkitystä.

Meni ihan muutama minuutti ja mua tultiin kutsumaan. Tuli kiire ottaa ne huulikorut pois, vähän olis ollut vessahätäkin, mutta en enää kehdannu kysyä voinko mennä :D Sairaalaan saapumisesta oli tässä vaiheessa varmaan vartti. Sit mä kävelin hoitsun perässä leikkaussalille ja siinä alko taas jännitys tiivistyyn.


Kohokohta
Riisuin sairaalapaidan vyötäisille ja nousin itse leikkauspöydälle. Kirkas valo häikäisi ja laitoin silmät kiinni. Jaloille tuli jotku painot, kädet sidottiin kiinni sivuille ja eripuolille lätkittiin niitä elektrodeja tai muuta. En nähnyt kun pidin silmiä kiinni. Mun pulssi alko kuuluun sellasena piippauksena (kyl tiiätte sairaalasarjoista) ja koska se oli aika tihee siinä vaiheessa, aloin nauraan ääneen ajatellessani kaikkee törkeetä :D Hävetti. Sit kyynärtaipeeseen tökättiin piikki ja hoitaja toivotti "Hyvää yötä" :D Muistan tosi kiusallisen, kirvelevän tunteen pärstässä, sanoin vaan et "Naamaa kirvelee, hyvää yötä".

Sit heräsin, ihmettelin et tässäkö tää nyt oli. Olin jossain eri paikassa. Mulle juotettiin pillillä vettä. Mun viereen tuotiin oma sairaalasänky, siirryin siihen pienellä avustuksella ja laitoin silmät kiinni. Huoneeseen vietäessä totesin vierustoverin pedin olevan tyhjä. Mua ei sattunu kovinkaan paljoo, hengittäminen oli pinnallista, en saanu keuhkoja täyteen, yritin ottaa yöpöydältä lävistyskoruja, mutta käsi ei taipunu, joten luovutin ja aloin nukkuun. En muista noita hetkiä kovin tarkkaan, mutta ne ei ollut todellakaan mitään sellasta kauhua, mitä olin odottanut. Ihan levollinen fiilis oli koko ajan, vaan vähän kipee.


Sairaalassa leikkauksen jälkeen
Jossain vaiheessa päivää/iltaa juteltiin huonetoverin kanssa, hoitaja kävi aina välillä lääkitsemässä ja joku keskustelu päätty siihen et ihan rehdisti nukahdin kesken kun toinen jutteli :D Koitin huulikorujakin laittaa, mut ne oli menny jo ihan umpeen. Vessassa käymistä varten kutsuin hoitajan, kun itse en päässy sängystä ylös. Joskus puoli 7 saatiin ruokaa, en päässyt istuun, enkä ylettyny lautaseen, joten otin kännykällä kuvan tarjottimesta: kanafile ananaksilla ja juustolla + salaattia, leipiä ja mehua. Kurkottelin leivät ja lihapasteijan ja söin ne makuultaan. En muista autettiinko mut istuun vai nousinko ite, mutta ruuankin kyllä söin.
Jälkikäteen toi epämääränen möhkäle siis paljastu kanafileeksi.
Ekan kerran itku tuli kun heräsin jossain 11 aikaan illalla ja totesin olevan vessahätä, enkä päässy ylös. En myöskään ylettyny kutsupainikkeeseen. Siinä tunnin verran koitin eri tapoja nousta ja porasin, kunnes sitten riuhtasin itteni ylös väkisin. Sattu ihan helvetisti :D Pääsin vessaan ja kutsuin hoitajan lääkitsemään. Vessassa avasin sairaalapaitaa ja näin mun tissit paketoituna. Muuta en nähnyt kun että kokoero entiseen oli huomattava ja olin vaan että no ohhoh :D

Aamulla heräsin ja särki ja taas kutsuin hoitajaa, joka sitten samalla teki tarkistuksen, mittas verenpaineen ja kuumeen. Hoitaja repäs paketin tissien ympäriltä, ne oli siis teippailtu ihan sairaan tiukkaan pakettiin. Siinä näin tissit ekaa kertaa oikeesti ja en voinu kun huokaista, että "Ihanat". Kävin suihkussa, se helpotti oloa ja peilistä pääsin ihaileen uusia rintoja oikein kunnolla. Oli muuten äärimmäisen miellyttävä näky haavoista, tussikynänjäljistä ja keltasista läikistä (sitä desinfiontiainetta tms?) huolimatta. Sillä välin oli aamupalakin tuotu.

Aamupalan jälkeen Kullamaa tuli vielä tsekkaan tissit, se ei muistaakseni sanonu oikein mitään, mutta ilmeisesti oli siis ihan normaalit :D Seuraavaksi tuli hoitaja kertomaan hoito-ohjeita, antaan mukaan lääkkeitä ja laittaan tukiliivit. Tukiliivien laitto oli aikamoista kärsimystä - malli oli pään yli vedettävä, hoitaja sano vaan et kädet tonne, kädet ylös (hitto että mä rääyin) ja vetäs ne vaan päälle.

Poikkesin siinä pukemisen jälkeen tupakallakin, siitä tuli vähän huono olo. Menin huonetoverini kanssa istuskelemaan kahvioon ja siellä tuli sitten vähän enemmänkin huono ja kipee olla.

Saatiin tissipassit ja implanttien paketitkin oli tuotu leikkauksen jälkeen huoneeseen odotteleen, mutta jätin ne ihan suosiolla ottamatta mukaan :D


Kotimatka
Kuljettaja haki sairaalalta ja heitti satamaan. Tuli aika avuton olo kun tiesi ettei hoitajia oo lähellä jos iskee hirveä olo tai muu paniikki.

Laivassa menin suoraan hyttiin ja menin sängylle istuma-asentoon, en uskaltanut käydä maaten kun pelkäsin, etten pääse ylös. Nukuin vähän. Selkää ja rintaa särki, ahdisti ja tuli kauhee tuskahiki kun puhelimessa ei ollut verkkoa eikä wifi saanut yhteyttä ja ois pitänyt laittaa tekstiviesti. Siinä vaiheessa itketti aika paljon ja ne olemattomat, entiset tissitkin oli yhtäkkiä ihan ookoot. Eniten järkytti ajatus siitä, että olin ihan tosissaan varautunut paljon pahempiin tuskiin ja silti lähdin ihan vapaaehtosesti tähän ja maksoin pienen omaisuuden tästä 'huvista'. Siinä vaiheessa kelailin, et jos joku kysyy niin en kyllä voi suositella minkäännäköstä tissileikkausta kellekkään :D

Poistuminen SuperStarilta oli aivan helvettiä, se käytävä terminaaliin on varmaan kilsan pituinen. Kesken matkan kun muutenkin ahdisti, mun puhelin soi, yritin vastata, mutta en ylttänyt puhelinta korvalle ja vitun iso itkuhan siitä tuli. Siinä poraten raahustin muutenki tosi ruman näkösenä ja vihasin kyllä itteeni aikapaljon. Kaiken lisäks tullimies pysäytti mut ja pyysi henkkareita, oli ihan vitun vaikee kaivaa niitä laukusta. Kai se kuvitteli että mut vasten tahtoo raahataan Suomeen. Toi oli ehkä oikeesti vittumaisin kokemus ikinä.

Satamassa veljeni oli vastassa, ei ehkä paras valinta kuskiks, koska nauraminen ei tullut kysymykseenkään kivun takia ja sen jutut on sellasia, mille nauraa aina ehkä eniten. Heikki toi mut kotiin, tuli vielä avaan ovet ja vaihtaan mun märät sukat kuiviin :D


Kotona
Ekana iltana kyhäsin tyynyistä kunnon kasat sohvalle ja sängylle, että nouseminen on helpompaa. Katoin vaan telkkaria ja menin nukkuun.

Lauantaiaamuna totesin, että en pääse ylös. 4 tuntia siinä taistelin, kunnes oli väkisin riuhtastava kun äiti kolkutteli oven takana. Särkee ja hengittäminen on vielä tosi pinnallista ja rinnat ihan kivikovat turvotuksesta. En tehny mitään ihmeellistä koko päivänä. Päivällä Fin-Estin Miriam soitteli ja kyseli vointeja ja onko huolia tai muuta. Kerroin siinä mun oloista ja hän vielä toivotteli mulle paranemisia ja käski laittaan viestiä tai soitteleen jos tulee jotakin kysyttävää. Tuli kyllä tosi hyvä fiilis. Illalla taistelin itteni tupakalle kunnon itkujen säestämänä kun en saanut ovea auki, koska sitä pitää riuhtasta sisäänpäin, mutta keksin tähän apukeinon onneks. Tän saatanallisen tukiliivin takia suihkussa käyminen tuotti päänvaivaa, mutta hoidin homman sillä, että nostin ne tohon yläpuolelle ja hartiat + naaman siivosin lopuks märällä pyyhkeellä. Haavat on ihan siistit, vaihdoin haavalaput uusiin ja desinfioin.

Sunnuntaina herätessä huomasin hengittäminen olevan jo helpompaa. Turvotus on vielä kamala ja nouseminen tosi kivuliasta, vaikka nukuin melkein istuma-asennossa. Kädet liikkuu jo paremmin ja mieliala on korkeemmalla. Uskaltauduin kaupassakin käymään, hain pienen pullon limsaa ja karkkipussin :D
Iltapäivällä menin Heikin kanssa hakeen Dominoo mummilta, koska mummilla on huomisesta eteenpäin menoja. Koira oli tänään ripuloinutkin ja mummi oli tosi huolissaan, kun koira oli apeena. Ite en huolestunut, koska tiesin mummilassa Dominon saavan herkkuja ja ruokaa ihan eri tavalla kun kotona varotuksista huolimatta ja sen maha menee helposti sekasin. Heikki kuitenkin lupautui ottaan sen hoitoon, mikä kävi mulle paremmin kun hyvin, koska pelkään ehkä eniten sitä, että koira hyppää mun päälle kun makaan sängyllä. Normaalisti veisin sen iskälle, mutta se on vielä viikon verran etelänlomalla, äiti on pahassa flunssassa ja lähdössä huomenna risteilylle ja mummillakin nyt noi menot niin aiheutti pientä stressiä kieltämättä.


Huomenna ois viikko leikkauksesta, menin maanantaina jo töihinkin sit tosiaan ja voinnit on ihan OK! Noi perjantain tuskat alkaa oleen jo unholassa, sellasia outoja tuntemuksia tisseissä on ja turvonneet ja kiristyneethän ne on kun mitkä, mutta vissiin on vielä useita viikkoja eteenpäinkin. Kädet toimii vähän paremmin jo, yskiminen/nauraminen/aivastelu yms tuntuu kamalalta, haavat on ihan siistit.

Eilen hain H&M:ltä sellaset eestä vetoketjulla suljettavat urheilurintsikat, mutta hah S koko oli liian pieni! Sain kuitenkin ne poikkeuksellisesti vaihdettua isompiin, M koko menee ihan just ja just kiinni, mikä nyt on vaan hyvä, että ovat sitten tukevat.

Dominokin tuli eilen kotiin :)

Mut siis kaikki on ok, sellanen oli tähän asti kertomus, päivittelen tottakai lisää kuulumisia tänne aina ihan normaaliin tapaan, mikäli haavat ei tulehdu tai tapahdu muuta kamalaa niin pahin on vissiin jo takana. Toivotaan et kaikki menee hyvin jatkossakin!

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2013

Elossa

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Vissiin jotku oli ollut vähän huolissaan mun perään, kun en oo postaillut, mutta leikkaus on onnistuneesti takana ja pääsin jo perjantaina illasta kotiin toipumaan :) Kaikki on erittäin ok, en oo vaan millään jaksanu tietokoneelle. Muistutan vielä, että tuolta sivupalkin Facebook -logosta pääsette blogin naamakirjasivuille, menkää sinne tykkäileen, koska sinne on helpompi päivitellä kuulumisia sillain pikasesti! Ellen tänään niin ihan lähipäivinä postaan helvetin pitkän postauksen tästä aiheesta, ihan alusta alkaen tän hetken fiiliksiin, jossa käyn siis vähän syvällisemmin läpi kaiken näköstä tähän liittyvää.

Tällä hetkellä olot on siis ok, kipuja ja inhottavia tuntemuksia etumuksessa on jonkin verran ja toivon, että säästyn kaikilta komplikaatioilta, esim. haavojen tulehtumiselta sun muulta, mutta jos (ja toivottavasti kun) sellasia ei oo tulossa niin pahin kärsimys taitaakin olla jo ohi :)

Tää ilta kuluu parin edellisen tapaan sohvalla telkkaria ja kaukosäädintä kuluttaen :)

tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Viikon 7 liikunnat

Viimeviikko olikin aikamoista taistelua.


Maanantai: Pumpissa mulla oli kaverina Oona, siellä oli koko setti jotakin edellisten ohjelmien biisejä ja oli kyllä ihan superia! Vähän harmitti vaan kun ei oikein tienny, mitkä painot kehtais laittaa, esimerkiks kyykkyihin ja selkään laitoin pienemmät mitä yleensä ja vähä ärsytti, koska isommillakin olisi pärjännyt. Combat oli sama, mitä nyt muutamana maanantaina on ollut, tykkäsin ehkä eniten.

Tiistai: Ekan attack kokemuksen jälkeen mulle jäi vissiin jotku traumat, koska sen jälkeen en oo tuolla käynyt, mutta tänään käytiin Oonan kanssa poikkeemassa. Muistan nyt kyllä varsin hyvin, miks en oo tuolla tunnilla käynyt useemmin :D Juoksemista ja pomppimista tauotta, heti kun ehdit luuleen et aah, tauko, niin alkaakin entistä rankempi setti :D Ja ne punnerrusjutut - mä en yksinkertaisesti jotenkin taivu punnerrusasentoon, en vaan osaa :D Tuskaisen tunnin jälkeen oli vielä puolen tunnin vatsa-selkä, ihanan tehokas puolituntinen ja loppuun jäin vielä puolen tunnin venyttelyyn, joka tekikin tosi hyvää. Venyttely on niin sairaan tylsää ja pitkäveteistä, mutta ryhmässä aika menee nopeesti ja tulee käytyä kaikki osa-alueet läpi ohjaajan johdolla.

Keskiviikko: BodyCombat 54. Jos joskus oon kuvitellut etten oo ikinä ollut niin hiessä niin tää vei kyllä voiton kaikesta :D Söin töissä kaks suklaapatukkaa ja oikein tunsin miten ne suli mun ihon läpi pois :D Voin kertoo että vähän kiinnosti ton jälkeen alkaa vetään farkkuja ja korollisia saapikkaita jalkaan. Matka kotiin tuntu ihan hiton pitkältä ja olin niin väsyny ettei mitään järkee :D Loistosuoritus siis!

Torstai: Sama meininki mikä eilen, mutta otin vähän iisimmin... Paita oli kyllä selästä aivan märkä ton jälkeen, mutta ihan noin romuna en kuitenkaan ollut :D

Perjantai: Perjantaipump jäi välistä, vähän kyllä harmitti :(

Lauantai: Pump ja combat putkeen. Normaalisti ne on peräkkäin samassa salissa ja tuli vähän kiire kun totesin, että salissa alkokin Les Mills Grit Plyo tai Strength -näytetunti. Enpä ollut ainoo joka hirveellä kiireellä rynnisti yläsaliin, jossa oli jo alkulämppä menossa :D

Sunnuntai: -

---

Mulla oli eilen ehkä aavistuksen kipee olo, vähän sellasella flunssaa enteilevällä tavalla, enkä uskalla nyt missään nimessä riskeerata mitään kun leikkaus on ylihuomenna. Harmittaa hirveesti, koska olisin halunnut kovasti vielä käydä yhdessä comsussa ja pumpissa, koska seuraavaan kertaan voi olla pitkälti toista kuukautta. Tänään ei onneks oo ollut mitään oloja, mutta en kuitenkaan viitsiny mennä, koska mun tuurilla olisin huomenna vuodelevossa.

Ootte hirveesti jaksanu kommentoida mulle tonne pari postausta alemmas ja oon saanu paljon tukee, kiitos siitä kaikille. En edes huomannut, etten ollut kirjottanu mitään omista fiiliksistä jne vaan keskittyny lähinnä tollaseen pinnalliseen lätinään. Tässä tulee lähipäivinä/aikoina varmaan kaikki postaukset ja päivitykset liittyyn aiheeseen jollakin tavalla, mutta koittakaa jaksaa, tää nyt on tällänen vaihe :D

Mut sellaset oli viimeviikon liikunnat ja nauttikaahan te muut munkin puolesta liikunnan iloista, ite kun en siihen oo kykenevä hetkeen! :)

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Gymipartyy ja muuta

Kärsimyksentäyteinen viikko sai mukavan päätöksen kun pääsin vähän tuulettumaan. Lauantai alkoi perusmukavasti pumpilla ja combatilla, siitä kotiin laittautumaan ja kaupoille kiertelemään.

Illalla oli GoGon jäsenpartyt, joihin lähdin selvinpäin. Selvinpäin oon nyt siis ollut kaks viikonloppua tän leikkauksen takia. Kaksi brändylonkeroo join etkoilla Oonan luona, mutta juhlissa ja baarissa sitten jäävettä ja limsaa.
Tollasia taikajuomia oli ja toi yks tuolla taustalla tuhos ton viinipullon :D

Humalaiset Oona ja Anna. Kuva on GoGo liikuntakeskuksen Facebook -sivuilta :)

Mulla oli tosi kivaa, vaikka välillä tuli aavistuksen verran epätoivonen olo kuunnellessa kun ihmiset toisteli samoja asioita ja puhui aika kovalla volyymillä, mutta sellasia kai kaikki kännissä on :D

Päällä mulla oli toi Ginan kylkiluutoppi, musta bleiseri, mustat vahapintaiset farkut, pääkallohuivi ja jalassa Spiket. Eli just sitä kaikin ominta mua.

Jatkettiin iltaa vielä Koskariin, jossa bongattiin myös suloinen Karoliina, jonka kanssa tuli hetken verran jutskailtua. En muista monelta lähdin baarista, mutta kotimatkalla sain vielä epätoivottua seuraa jostain ulkomaalaisesta miehestä, joka lyöttäyty väkisin matkaan ja alko kyseleen miks oon yksin, oonko sinkku yms ja pikkusen suoraansanottuna alko huolestuttaan - onneks se kuitenkin tajus jättää mut rauhaan, koska viimenen mitä kaipaan hiljaisilla kaduilla yön hämärässä on vieraan miehen seura. Aina tollasissa tilanteissa alkaa ahdistaan ihan vitun paljon jos rehellisiä ollaan :D Vissiin kolmen maissa kävin nukkumaan.

Tänään heräsin vasta jossain 11:30 maissa, mikä on mulle ihan jotain ennenkuulumatonta. Meillä oli taas ihanan Ainon kanssa brunssitreffit Cafe Europaan klo 13, jonka jälkeen mentiin vähän kierteleen kauppoja ja siitä siirryin sulavasti äitiä moikkaan Siivikkalaan.

Oli kyllä hyvä viikonloppu, näin paljon kaikkia ihania tyyppejä ja tutustuin pariin uuteen, että ei voi valittaa. Kiitti ja hyvää yötä! :)

perjantaina, helmikuuta 15, 2013

Ei kuvia, vain tekstiä

Alkuun mietin pitkään, viitsinkö kertoa tästä aiheesta tarkemmin blogissa, mutta koska oon joskus avoimesti täällä maininnut olevani aikeissa hankkia silikonit jossain vaiheessa elämää, niin päätin nyt kertoa sitten tästäkin. Kyllähän viimeistään asukuvat myöhemmin herättäisi aika paljon kysymyksiä, koska muutos on kuitenkin varsin selvä. Ja nyt kun on alkuun päästy niin annetaanpa mennä.

Tissileikkausta oon halunnut niin kauan kun muistan ja oon ylipäänsä tiennyt sellasen mahdollisuudesta, varmaan jostain 13-14 -vuotiaasta, kun totesin ettei mulle oo rintoja muuten tulossa :D Oon lukenut netistä muitten kokemuksia ja kahlannut aiheeseen liittyviä sivustoja netissä vuosien varrella tuntikaupalla, että mikään hetken mielijohde ei oo kyseessä.

Tottakai tää on herättänyt lähipiirissä keskustelua, kummastelua ja ikäviä kommentteja ja jokaisella on oikeus reagoida asiaan tavallaan, vaikka saatankin pahoittaa mieleni. Kun oon mun haaveesta ja suunnitelmista puhunut, on reaktioina ilmennyt niin aidosti kiinnostuneita ja hyväksyviä eleitä, kuin päin naamaa nauramista, totaalista tyrmäämistä ja silmienpyörittelyäkin taholta jos toiselta.


Esimerkiksi seuraavanlaisia kommentteja oon kuullut...

"Ei miehet tykkää silareista." 
 ...Yleistystä, ja miksi mua ylipäänsä pitäs kiinnostaa, mitä mieltä joku mies on? Ja jos ne olis joku ylitsepääsemätön este tapailulle/parisuhteelle - hyvä että selviää jo alussa, että toinen on niin pinnallinen, koska sisimpään ihmisessä rakastutaan. Tietysti luomut on se paras mahdollinen varmasti kaikkien mielestä, mutta koska sellasta vaihtoehtoo ei isona oo itelle nyt valikoimissa, niin mennään tällä tyylillä :) Yleisesti rintojen suurennusta pidetään pinnallisena, onhan se tavallaan joo, mutta kyllä mun mielestä on ihan yhtä pinnallista muuttaa käsitystään toisesta ihmisestä vaan siks, että sille on tehty plastiikkakirurginen operaatio. Jostakin blogista luin kommentin, jossa uhottiin, että bloggaaja tulee saamaan paljon vihamiehiä leikkauksensa takia - mitä vittua :D Jos joku mua alkaa vihaan tän takia, niin aivan rauhassa. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, niin miks jaksais koittaa miellyttää ketään muuta kun itteensä.

"Oo vaan onnellinen pienistä tisseistä, tälläset isot on vaan tiellä."
...Miten tätä voi edes kommentoida? Oo sä onnellinen siitä, että sulla on isot omat tissit. Mä en ees saa välttämättä isoja vaan "normaalit" ja oon niihinkin jo äärimmäisen tyytyväinen.

"Ei noin sievä tyttö tarvi silikoneja."
...Totta, en mä niitä mihinkään tarvitse. Vaan haluan. En koe tissittömyyden vaikuttaneen mun itsetuntoon juurikaan, se on aina ollut hyvä, tai sanotaanko, että terve. Tiedostan varsin hyvin että mulla on "pieni" (xD) ongelma, mutta ikinä en oo asian takia hävennyt tai antanu sen haitata mun menoo.

"Maksaa hirveesti."
...Ehkä eniten ihan jokaisen oma asia, mihin rahansa pistää. 3700 €, operaation hinta on mulle iso raha. Saisin tolla rahalla vaikka mitä muuta: matkoja, materiaa, tai vaikka niitä bombshell -rintsikoita loppuelämäkseni. Se, että oon työskennellyt satoja tunteja toteuttaakseni tän haaveen kertoo jo, että oon tosissani.

"Riskit"
...Tiedostan varsin hyvin, että tää voi mennä ihan päin persettä, pahimpana etten herää nukutuksesta, mikä nyt on äärimmäisen epätodennäköstä, tai implantit kapseloituu niin pahasti, että joudun uusintaleikkaukseen - ehkä jopa poistaan koko proteesit omakustanteisesti ja ajaudun johonkin leikkauskierteeseen, mutta kaikessa on riskinsä ja ne täytyy vaan tiedostaa. Toivotaan parasta, mutta varaudutaan pahimpaan :)


Ajoittain operaatio on pyörinyt mielessä enemmän, välillä vähemmän ja olin jo jossain vaiheessa päättänyt, että sitten vasta kun oon saanut lapsia. Lasten saaminen tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta haaveelta ja tässä syksyn ja talven aikana kypsyttelin ajatusta, että miks en tekis sitä nyt - mikä mua estää.

Otin tammikuussa yhteyttä Plastiikkakirurgia Fin-Estiin, kävin konsultaatiossa 12.1. ja muutaman päivän päästä varattiin aika leikkaukseen, päiväksi sovittiin torstai 21.2.2012, joka silloin oli reilun kuukauden päässä.

Leikkauksen suorittaa plastiikkakirurgi Jüri Kullamaa Ferilitas -nimisessä yksityisaairaalassa, eli etelänaapuriin mennään. Henkilökohtaisesti en pidä merkittävänä sitä, missä päin maailmaa leikkaus tapahtuu, kunhan olosuhteet on muuten asianmukaiset. Ite ainakin lähden luottavaisin mielin matkaan.

Mulla ei oo mitään ns "yhteistyö" systeemiä tän välittäjäfirman kanssa, mutta koska tää tapahtuma on yks isoimpia juttuja, mitä mun elämässä on tapahtunu niin haluan jakaa mun mietteitä ja fiiliksiä tähän liittyen, onhan tää kuitenkin tavallaan mun päiväkirja, vaikken tänne nykyään mitään kovin henkilökohtasia juttuja kirjottelekkaan.


Jos teillä herää kysymyksiä tähän tapahtumaan tai mihin tahansa aihetta sivuavaan liittyen, voisitte vaikka tähän alle esittää niitä niin kokoon kaikki yhteen ja teen vastauspostauksen vaikka pikimmiten, jos kysymyksiä tulee paljon.

Operaatiohan on vasta edessä, että mitä tahansa voi vielä sattua, mutta jos oletetaan, että viikon päästä mulla on jotain ylimäärästä tuolla ihon alla niin tottakai kerron sit vielä siitä tarkemmin ja paranemisprosessiahan saatte täällä seurata jne. Mitään ennen ja jälkeen topless kuvia ei oo kuitenkaan siveellisyyden nimissä tulossa, siitä voitte olla varmoja :D

Kirjoituksilla tästä aiheesta en missään nimessä halua ketään rohkaista kirurgin veitsen alle, toivon kaikkien olevan tyytyväisiä itteensä just sellasena kun on. Henkilökohtasesti nimittäin en usko siihen, että vaikkapa isommat tissit parantais kenenkään itsetuntoa jos se on heikolla tasolla, ongelma on sillon jossain aivan muualla, mutta toisaalta en asiasta mitään tiedä. Kai se riippuu ihan ihmisestä. Toisaalta varmasti ruudun toisella puolella on lukijoita, jotka on paininut samojen mietteitten kanssa kun minä ja haluan kertoo ihan rehellisesti omista fiiliksistä yms ihan tavallisen naisen näkökulmasta.

Kysymyksiä ja mielipiteitä kehiin sitten, mutta asiallisella tasolla! :)

tiistaina, helmikuuta 12, 2013

Viikon 6 liikunnat


Maanantai: Combatissa Annan kanssa, oli sama setti kun viime maanantaina, eli loistava! Yks biisi siinä on sellasta tappoo reisille, ettei voi kun kärsiä ja nauttia siitä samalla :D

Tiistai: Pump oli normaalilla kaavalla, vähän enemmän painojakin tällä kertaa selkään ja oli kyllä tosi hyvä setti, seuraavana päivänä kyllä tunsi tehneensä :P

Keskiviikko: Oonan kanssa mentiin Hermiaan salille, ei kyllä ehditty oleen kun puoli tuntia kun haluttiin testata GoGo Yoga :D Ei ollut ihan mun makuun, sellasta hidasta ja hiljaista, mutta toisaalta tollaset venyttelyjutut on kyllä kivoja välillä ja niissä pitäis käydä useamminkin.

Torstai: BodyCombat Parkissa diskovalojen loisteessa. Tän ohjaajan tunneilla en oo ennen ollut ja sillä oli siinä taas jotain vähän eri biisiä.

Perjantai: -

Lauantai: Pump Annan kanssa, sen jälkeen vielä vartin verran crossaamista (jota en jaksanu tonne HeiaHeiaan merkitä) ja kuulumisten vaihtoa 8)

Sunnuntai: -


Hyvä toi 10 x combat tänä vuonna, järkytyin kyllä et niinkö vähän oon siinä käynyt :D Tällä viikolla ajattelin käydä ainakin kolme kertaa! :P

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2013

Tuplasti juhlaa

Viikko vetelee taas viimesiään ja pitäs tässä vielä sunnuntain kunniaks tehdä kaikkee tylsiä, mutta pakollisia kotitöitä, vaikka millään ei jaksais.

Eilen käytiin tsekkaan ihanien tyttöjen kanssa Moët White Party -kekkerit Skålissa & Miamissa. Teeman mukaan päällä oli valkosta, vaikka asukuvaa nyt ei olekkaan, mutta toi H&M:n valkonen pitsimekko löysi tiensä mun päälle. Olin ensin suunnitellu laittavani yhden Ginan valkosen mekon, mutta se oli niin makkarankuori päällä, että alko ahdistaan ja tuli vähän vaatekriisiä :D

Ite olin ihan limpparilinjalla tällä kertaa. Oli kohtuullisen eksoottista kattoo etkoille jotakin, millä alotella, ettei vettä vaan tarvitse litkiä koko iltaa :D Jotain tollasta Novellea mulla oli, toi oli tosi hyvää.

Toisena mulla oli PepsiMax, luonnollisesti. Näyttää vähän orvolta tossa kuoharien keskellä :D

Meille oli varattuna Skålista pöytä, johon sisältyi myös pullo shampanjaa, jota itekkin lasillisen sitten testasin. Ja muuten oli hyvää!

Lisäks tarjolla oli pientä syömistä, jotain tuorejuusto-graavilohirullaa, hedelmiä, pieniä kolmioleipiä ja jotain juttuja, mitä en oikein osaa kuvailla :D

Kauheen myöhään en voinutkaan olla, koska tänään oli jo päivällä menoa, nimittäin mun ihanan mummin 75-vuotis syntymäpäivät ja mentiin sen kunniaks ravintola Rustholliin syömään porukalla.

Sitä ennen kokoonnuttiin mummin luona nostamassa alkumaljat ja räpsittiin kuvia. Kuten taas kuvanlaadusta huomaa, en omaa järkkäriä juuri jaksanu käyttää ja siks saatte taas tyytyä iPhonesuttuihin.

Ajattelin just aamulla, että mun veljellä on kauheen rumat hiukset ja sille sopis sellanen sivuilta ihan lyhyt malli, mitä nykyään näkee jätkillä paljon ja herätti huvitusta kun sen kaveri olikin just perjantaina leikannu sille sellaisen :D

Rusthollilla on tosi kauniit maisemat, toi sopis mielettömän hyvin vaikka kesähäitten viettoon.

Ruoka oli tosi maukasta ja söin sitä läjäpäin, vaalee patonki voin kanssa maistu pitkästä aikaa niin taivaalliselta, että sitäkin meni näin jälkeenpäin laskettuna 8 siivua ja päälle vielä jäätävä lohkare täytekakkua.

Paita /H&M, Farkut /Dr Denim, Saapikkaat /Skopunkten

Oon muuten tosi pahoillani, nimittäin kommentteihin vastaaminen on ihan jäljessä tällä hetkellä! Luen kyllä joka ikisen kommentin ennen julkasemista ja mun mielestä on ihana saada kommentteja teiltä, ne piristää mun päivää aina, mutta puhelimella on jotenkin hankala mun mielestä vastailla ja tietokoneella en jaksa ihan hirveesti lymyillä. Mutmut joku ainakin kysyi, että meinaanko kasvattaa oman värin hiuksissa takasin: En meinaa, oon vaan ihan pihalla tän mun letin kanssa tällä hetkellä, etten oo jaksanu ees värjätä varmaan kahteen kuukauteen ja myös kyseltiin, oonko laittanu täytettä ylähuuleen - en oo, leikin vaan vähän huultenrajauskynällä ja sain sillä aikaan vähän sellasta efektiä :D Vastaan kyllä vielä joka ikiseen kommenttiin yksitellen, kunhan tästä ehdin/jaksan. Mutta sillälailla.

Miten teidän viikonloppu meni?

perjantaina, helmikuuta 08, 2013

100 mekkoa 9,95 €

Huomasin Nellyllä olevan aika huipun kampanjan päällä, paljon mekkoja 9,95 €!!! Keräsin tähän muutaman oman suosikin:

Ruosteenvärinen paljettiunelma epäsymmetrisellä helmalla ystävänpäiväkemuihin.

Musta satiinipintainen mekko ihanilla timanttikoristeilla on ihan selkee asukriisin pelastaja, eikä paljon koruja kaveriksi kaipaa.

Turkoosi paljettinen merenneitoviboja herättävä katseenkääntäjä.

Musta kimaltava pikkumekko.

Ihana valkonen pitsimekko, jossa on muuten ihan mielettömän upee, syvään uurrettu selkämys.

Musta perusmekko näyttävällä selkäosalla.

Ite just mietin, pitäskö laittaa pari tilaukseen pahan päivän varalle, mulla kun tällä hetkellä ei vaatekaapista ihan hirveesti mekkoja löydy. Varsinkin toi pitsinen valkonen houkuttelee, eikä hinta ainakaan päätä huimaa!

torstaina, helmikuuta 07, 2013

Arvonta päättynyt!

Lahjakortti arvonta on päättänyt ja voittajaksi päätyi Anonyymi sähköpostiosoitteella cami_329@hotmail.com. Onnea! Laitan sulle mailia! :)



Ps. Oon väsynyt, tänään en jaksa postailla mitään 8)

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2013

Trouble maker heart breaker

Mitään muuta elämäähän mulla ei käytännössä oo kun viikonloppu, arki menee työn ja harrastusten parissa ja vaikka molemmista paljon nautinkin, ei niissä oo mitään varsinaista hohtoo. Viikonloput on juhlaa.

Lauantaina tempasin itteni aamusta combattiin, siitä kotiin siivoileen ja laittautuun, vähän kaupungille kauppoja kierteleen ja lounastamaan ja illalla käytii laittaan jalalla koreesti. Itseasiassa ihan konkreettisesti, kun vedin pitkästä aikaa kunnon turvat portaissa baarissa Jeffrey Campbelleilla ja mun sääret on aivan mustat :D

Meillä on Ainon kanssa uudenvuodenlupaus, että samaa pulloo ei saa valkata kahta kertaa tän vuoden aikana. Vasemmanpuoleinen oli mun ja itseasiassa varsin hyvin uppoovaa tavaraa olikin, vaikka viineistä mitään en ymmärrä. Maussa ei ollu mitään vikaa.

Oltiin jo maanantaina tehty sotasuunnitelma, että poiketaan matkan varrella kohti Koskaria ettimässä söpöt rokkipojat Raiderista, mutta mutta... No, käykää itte poikkeemassa samoissa aikeissa niin ymmärrätte, mitä tarkotan.

Muuten ilta oli ihan mainio ja Koskikeskuksella tuli oltua aika myöhään. Oon käyny nyt viimeaikoina useemmin siellä kun Fätissä, mutta välillä on kiva vähän vaihtaakkin maisemia.

Sunnuntaina heräsin jo tosi aikasin ja aloin odotteleen Cafe Europan aukeemista :D

Dominon kanssa otettiin vähän kaverikuvia. Miks se on niin sulonen tossakin?

Mocha latte, Pepsi Maxi ja kana-aurajuustoleipä + juoruilua ja avautumista. Sunnuntain pelastajat.

Vähän oli pakko myös päästä kierteleen kauppoja, yleensä se helpottaa oloo, mutta tällä kertaa kesken shoppailureissun mulle iski aivan jäätävä olo pitkästä aikaa. Skopunktenilta löysin kuitenkin jotain ihan mahtavaa, hienot mustat saapikkaat 9,90 €. Mun oli pakko kattoo noin 30 kertaa hintalappua ja vielä kassalla kysyä, että pitääkö tää hinta oikeesti paikkaansa, koska en voinu uskoo tota todeks :D

Maltillinen korko, sopivan pitkä varsi ja hienot solkijutut tossa yläreunassa, ihan mahtava löytö.

Huomenna arvotaan voittaja sitten arvonnassa, että nyt kiireen vilkkaa vielä osallistumaan sitten kaikki tuolla pari postausta alempana!

Niin ja otsikon teksti luki topissa, joka mulla oli päällä lauantaina. Kuvan siitä löytää esim. Instagramista, oon siellä nimimerkillä o4sis :)

tiistaina, helmikuuta 05, 2013

Viikon 5 liikunnat

HUHHUH että aika menee nopeesti, en huomannutkaan, että oon päivittäny viimeks viikko sitten blogia! Kuvittelin ihan, että oisin viimeks kirjotellu joskus torstaina tms, mutta en näköjään :D No, ihan sama :D Nyt kuitenki viimeviikon liikunnat.

Maanantai: Viimeviikkonen (tai siis edellisviikkoinen) pump-combat setti oli niin ihastuttava, että oli pakko vetää sama tänäkin maanantaina ja voi huuuuh että tekikin hyvää taas. Pumppiin lisäsin vähän painoja selkään ja sitten combatin jälkeen olin niin ruman näkönen, ettei mitään järkee. Hiki virtas pitkin sääriä ja käsivarsiakin ja mun hiukset oli läpimärät juuresta :D Combatissa oli pari biisiä vanhemmista ohjelmista, ne toi siihen vähän extraa ja oli tosi hauskaa. Ainakin tää oli yhtenä:


Mutta pakko sanoo ettei paremmin vois viikko lähteä käyntiin.

Tiistai: Kuntosalilla Hermiassa. Juoksumattoo ja crosstraineria vähän lämmittelyyn, mutta ne tuntu jotenkin ikävystyttävältä. Tein salilla lähinnä jalkoihin kohdistuvia liikkeitä ja selkää, jotain hauisjuttua yritin ihan mitättömillä painoilla, mutta totesin aina parin toiston jälkeen et "tää on ihan perseestä" :D Eilisen jäljiltä oli vielä sen verran kädet väsyneet. Mentiin sit vielä extemporee testaan myös pilates, joka oli ihan hauskaa. Tunti meni tosi nopeesti ja siitä tuli ihanan virkistyny olo. Jossain kohdassa mua alko vaan naurattaan ihan hervottomasti yks liike, jossa oltiin kyljellään ja koukisteltiin jalkaa, koska en osannut sitä ja patjasta huolimatta lattia tuntu ikävältä lonkkaluuta vasten... Kiva siellä oli taistella totaalista repeemistä vastaan rauhallinen pianomusiikki taustalla.

Keskiviikko: Pumpissa ei ollu mitään spesiaalia, peruskiva.

Torstai: Combat superkuuman ohjaajan johdolla :P Mulle tuli ekan vartin jälkeen tosi huono olo, varmaan kun olin syöny vähä huonosti, mutta kärsin kuitenkin loppuun asti ja voittajafiilis tuli kyllä kun en luovuttanut 8)

Perjantai: Tätä pumppiakin oli vähän mixailtu, kyykyt ja askelkyykyt oli ihan helvettiä tossa, ihanalla tavalla :D

Lauantai: Mun lonkka muljahteli jotenkin ärsyttävästi sijoiltaan, enkä pystyny vetään täysillä, mutta muuten oli tosi kivaa ja hikistä, niinkun combatissa aina.


Sellanen tällä kertaa, aika paljon tuli vietettyä aikaa GoGolla, mutta ei mulla parempaakaan tekemistä oo :D

Palaillaan taas, pitää muistaa päivittää blogia useemmin ja menkäähän vielä osallistuun alemmassa postauksessa olevaan arvontaan ellette oo jo! :)